Elämää - Life

Elämä on kummallista! Joskus se näyttää sujuvan hyvin mallikkaasti ja antavan iloa ja hyvää mieltä monelta kantilta. Sitten HUPSKEIKKAA ja kaikki onkin sekaisin. Minulla on ollut tällainen "hupskeikkaa"-viikko. Nuorimmaisellani on ollut vaikeita asioita elämässään ja hän on tarvinnut paljon vanhempiaan, vaikka aikuinen onkin.

Huolta ja väsymystä tasoittaaksemme päätimme mieheni kanssa järjestää itsellemme rentouttavan illan: Hyvää ruokaa ja juomaa jääkaappiin, sauna lämpiämään ja lenkille raikkaaseen syysiltaan. Kotiin tultua saunaan ja sitten ruokailua kynttilöiden ja takan valossa. Se tuntui tosi hyvältä suunnitelmalta ja suunnistimme jo valmiiksi hyvällä mielellä lenkkipolulle.

Virkistyneinä palailimme ja avasimme ulko-oven ja APUA!!!! Meitä vastaan pöllähti mustaa, paksua savua!!!! Syöksyimme molemmat suoraan saunalle. Vastassa oli musta seinä, siis savuseinä. Käsikopelolla avasimme pikaisesti pukuhuoneen oven ulos ja haparoimme tarkastamaan saunan kiukaan tilanteen.

Uskomatonta, mutta pelti oli vain vähän raollaan. Mieheni on aivan varma, että hän avasi sen kunnolla ennen tulien tekoa. Meillä on ollut aina puukiuas ja puu-uuneja ja takkoja. Olemme tuhannet kerrat lämmittäneet niitä ja tätäkin saunaa. Ja nyt kävi näin! En keksi mitään muuta syytä kuin sen, että stressin takia ajatus on muualla eikä toiminta ole niin tarkkaa kuin normaalisti.

Rentouttava ilta vaihtui kylmään,  savuiseen ja tuskastuneeseen iltaan. Olin juuri edellisviikolla saanut eteisen seinät maalattua ja kalusteet uusille paikoilleen. Sitä edeltävällä viikolla olin siivonnut kodinhoitohuoneen ja pukuhuoneen, joka on myös meidän pukeutumishuoneemme. Näissä kahdessa tilassa ovat kaikki käyttövaatteemme, iso osa liinavaatteita ja myös kaikki ompelutarkikkeeni. Nyt siellä olivat myös kahden kurssin työtarvikkeet.

Silmät kirvellen tuuletimme koko asuntoa kaiken iltaa. Ulkona lämpötila laski kohti nollaa ja taivaalta tuli räntää! Onneksi on iso katettu terassi talon suojaisalla takapihalla. Viritimme sinne pyykkinarut ja kannoimme kaikki vaatteet henkareineen pihalle. Toivoin, että kaappien ovet olisivat suojanneet niitä niin paljon, ettei kaikkea tarvitsisi pestä. Muutenkin tyhjensimme pahimmin savustuneet saunan, pesuhuoneen, pukuhuoneen, kodinhoitotilan ja ulkoeteisen tavaroista. Terassit näyttivät muuttokuormalta!!! Kuvia olisi nyt jälkikäteen ihan kiva olla, mutta tilanne oli niin akuutti, ettei siinä kamera mielessä käynyt.

Väsyneenä ja hämmentyneenä söimme savuiset shaalit harteillamme salaattia puolilta öin ja sitten painelimme nukkumaan yläkertaan, joka onneksi ei ollut aivan yhtä savuinen kuin alakerta.

Aamu alkoi lasillisella vettä. Sitten pesukone pyörimään ja harjat ja pesuaineet kehiin. Pesimme kaikkien viiden huoneen seinät, katot ja lattiat. Kuurasimme kaikki kalusteet. Mies pesi kiukaankin. Haju miedontui huomattavasti, kun saimme noen pois kalusteista. Huh, mikä homma! Koko päivän pakersimme ja illalla kaaduimme rättiväsyneinä sänkyyn. Seuraavana päivänä taas jatkettiin. Pyykkiä on pesty enemmän kuin 20 koneellista. Tolua on käytetty 2 pulloa, ikkunan pesuainetta pullollinen, tuuletus jatkuu edelleen. Eilen pesin hallin katon ja seinät. Pikkuhiljaa on käytävä läpi kaikki ison talon pinnat ja koko ajan nenässä haisee savu.

Olin sopinut näyttelyn pidosta marras-joulukuussa paikallisissa kirjastoissa. Jouduin perumaan sen tapahtuneen vuoksi. Osa töistä on savusia ja aika menee asunnon puunaamiseen. Kaikki edeltävien viikkojen työ sisustuksen parissa menee uusiksi. Joka ainoa tavara on pestävä ja kuluu varmasti pari viikkoa, ennenkuin nenäni hyväksyy asunnon hajun normaaliksi. TULIHAN KUNNOLLA TEHTY JA TARPEEKSI VARHAINEN JOULUSIIVOUS!!!!

Ja kun alkaa tapahtua, niin sitten tapahtuu! Päätin tänään pitää taukoa puunaamisessa ja käydä katsomassa äitini ja isoäitini haudat talvikuntoon. Tarvikekassit käsissä kuljin hautuumaan alas viettävää polkua ja HUISKIS!  Siinä minä olin vatsallani märässä maassa, suu täynnä hiekkaa, nenä ja ylähuuli rikki, vasen ranne vääntyneenä, vasen polvi kipinöiden ja vaatteet ravassa. Kolme kassia tavaroineen huiskin haiskin pitkin polkua. Polulla olleen kiven päällä oli irtonaisia lehtiä, jotka peittivät kiven. Astuin siihen ja lehdet luistivat jalkani alta. Mitään ei ilmeisesti ole isommin rikki, koska sain kaksi hautaa kunnostettua ja itseni kunniakkaasti kotiin. Ranne ja polvi ovat turvoksissa, mutta liikkuvat, eivätkä kipuile pahemmin. Naaman ruvet saa meikillä piiloon ja ne paranevat viikossa.

HUHHUHHUIJAAA!!!! On jotenkin voipunut olo. Mutta elämässä on hyvääkin. Lapseni on saanut asiansa järjestymään. Pikkuprinsessa tulee huomenna katsomaan mummia ja vaaria. Aikatalut väljentyivät näyttelyn peruunnuttua eivätkä hiuksetkaan haise enää savulle!!!

Kuvat ovat alakerran vierasvessasta. Huvittavaa laittaa niitä tällaiseen tarinaan, mutta elämään nyt vaan mahtuu kaikenlaista yht´aikaa :)))

Tälläkertaa en jaksa kääntää englanniksi. Toivotan teille rentoa ja ennenkaikkea savutonta viikkoa :)))
Seija