Tervetuloa! Welcome! Bienvenue! Benvenuto! Välkommen!

Toivon, että viihdytte!
Hope, that you enjoy!




tiistai 21. syyskuuta 2010

Vakavan iloista asiaa/Serious but cheerful matter



Hei taas! Ensimmäiseksi varoitus: Tämä on piiiiii....iiiiiiii...itkä postaus!

Olette varmaan kuulleet sanonnan: Vanha koira ei opi uusia temppuja. Se ei pidä paikkaansa!!! Minä oon ehtinyt jo aikuisen naisen ikään ja olen juuri äskettäin oivaltanut itsestäni ison asian. Tajusin yht´äkkiä pari päivää sitten, että olen valtaosan elämästäni toiminut luonteeni vastaisesti. Joo-o! 

Olen ihmetellyt tässä muutaman viikon, että mistä johtuu, kun syksy ei masenna? Miksi on kuplivan innostunut olo kaiken aikaa ja elämä näyttää mukavalta, vaikka siihen mahtuu varjoisiakin kohtia? Miksi jaksan innostua koko ajan uusista asioista? Miksi en hätäile ja hermoile? Yleensä, vallankin syksyisin, olen pohtinut juuri päinvastaisia kysymyksiä!

What´s the problem, I feel well! I understand now that I enjoy when I´ve many different project in progress at the same time.


Pari päivää sitten eksyin erääseen blogiin, jossa kirjoittaja oli onnellinen saatuaan pöydän niin sanotusti puhtaaksi eli kaikki keskeneräiset työt tehdyksi... ja siinä se iski: OIVALLUS! Juuri niin minäkin olen yrittänyt tehdä vuosikymmeniä ja välillä olen siinä onnistunutkin. Olen ollut helpottunut hetken, mutta en voi väittää koskaan olleeni oikeasti iloinen. Ikinä en ole tuntenut siitä niin hyvää oloa kuin mitä minulla nyt on!

Tajusin, etten haluakkaan "pöytääni puhtaaksi" vaan, että minua innostavat keskeneräiset projektit! Saan virtaa siitä, että autotallissa on maalausprojektit kesken! Ompelupisteessä on koneet ja kankaat ja keskeneräiset työt esillä! Kirjastonurkkauksessa lankakori ja keskeneräiset kutimet! Kuistin päädyssä värit ja siveltimet ja työnalla oleva kuva! Yläkerran työpisteessä tietokone ja kuvankäsittelyt, taittotyöt ja tekstit, ja tietysti blogi! Joka huoneessa sisustusmuutokset menossa ja tavarat kierrossa! Keittiössä syksyn säilönnät ja ruoanlaitot! Pihan syyskunnostukset työn alla! Sieniretket! Työkuvioissa monenmonta uutta juttua! Sukulaisten kanssa keskeneräisiä hoidettavia asioita! Ja monta, monta muuta juttua! Kaikki iloisesti sekamelskassa ja kuitenkin järjestyksessä!

Aiemmin aikataulutin kaiken todella tarkasti ja pidin kiinni aikatauluisani (ja katsoin, että muutkin pitivät=D ) . Nyt kalenterissa on merkintöjä, mutta siellä on myös paljon sellaista aikaa, jonka voin täyttää juuri sillä hetkellä innostavalta tuntuvalla työllä. Tällainen työtapa sopii minulle senkin vuoksi, että hajotin niskani 10 vuotta sitten auto-onnettomuudessa, enkä voi tehdä kovinkaan pitkään töitä samassa asennossa, en vallankaan istumatyötä. Niinpä singahtelen vastaisuudessakin ympäri taloa ja saatan touhuta yhtenä päivänä sen seitsemää eri asiaa:))) Kumma kyllä, tällä tavalla toimien saan todella paljon aikaiseksi ja koen todellista työn iloa!!! Vanha koira on oppinut uudet tanssiaskeleet =D

*    *    *    *    *    *    *    *    *    *    *    *    *    *    *    *    *    *    *    *    * 

Sitten on tietysti esiteltävä mitä on saatu aikaiseksi. Yllä olevan mäntyarkun kansi oli haljennut ja nurkat repsottivat avoinna. Korjauksen jälkeen se sai pari kerrosta maalia niskaansa ja santsikalla vanhennuksen. Se jää ainakin toistaiseksi vierashuoneeseen yöpöydäksi ja piilottaa sisäänsä osan vasemmalla näkyvistä pikkuprinsessan leluista. Saattaapi olla, että kirjailen sen kanteen vielä jotain kuvia tai tekstiä.

Yläkuvassa oleva salkku on alunperin musta virastosalkku. Sille saisi hauskan vastaparin maalaamalla samanlaiseen mustaan saman tekstin valkoisin kirjaimin.

Peitot olen virkannut viimeisen kolmen viikon aikana. Mustapohjainen on tehty langanjämistä, ostin vain pari kerää mustaa lisäksi. Valkoinen on isoista isoäidin neliöistä koottu. Lanka on Novitan Seitsemän veljestä.

Tämä pikkupöytä on pelastettu aikoinaan kaatopaikkakuormasta. Tarjottimen olen löytänyt kirpputorilta. Nyt ne näyttävät tältä. Pöydän ja tuolin välistä pilkottaa vanha lamppu, jonka löysin kirpputorilta. Näytän siitä paremman kuvan, kunhan teen sille uuden varjostimen.

Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea loppuun asti. Lupaan seuraavalla kerralla kirjoittaa lyhyemmin:)))

Seija

20 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia! Itsekin yritän opetella samaa. Mitä väliä, vaikka onkin sata projektia kesken. On ainakin aina jotain mihin tarttua fiiliksen mukaan. Tuskin tässä koskaan tullaan ns. valmiiksi.
    Inspiroivaa ja luovaa syksyä :)

    VastaaPoista
  2. Ei yhtään liian pitkä postaus, kun on kaikki täyttä asiaa. Se on minustakin mielenkiintoista, että näitä yleiseksi ihanteeksi valittuja malleja yritetään tyrkyttää kaikkille, vaikka meillä on synnynnäisesti erilainen temperamentti. Minä myös inspiroidun keskeneräisistä projekteista ja olen yrittänyt kitkeä sitä itsestäni.

    Eräs ammatinvalintapsykologi neuvoi minua kerran, ettei kannata hakeutua yliopistoon, kun en kuitenkaan jaksaisi suorittaa tutkintoani loppuun saakka. Kiusallanikin suoritin peräti kaksi peräkkäin ja toisen vielä työn ohessa.

    Mikä ilo tämä ikääntyminen onkaan, kun sen myötä kasvaa myös rohkeus kasvaa enemmän itsekseen :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hienolta tuo oivalluksesi! Jossain määrin itsekin nautin suunnattomasti luovasta vapaudesta ja "hulluudesta", mutta toisaalta myös järjestyksestä ja hallinnan tunteesta. Ikuista tasapainottelua näiden kahden välillä :) Hienoja tuunauksia olet taas tehnyt ja voi että nuo virkatut peitteet on ihania!

    VastaaPoista
  4. Täältä ilmoittautuu yksi jolla on paljon keskeneräistä ja koko ajan uusia aloituksia.Mutta välillä saan myös jotain valmiiksikin.Kuten eilen tilkkupeiton ja pari muuta aloitettua juttua.Välillä keskeneräiset työt stressaa ja välillä ei.Kaaoksesta en kyllä pidä,sitäkin meillä on.Sillä kun keskittyy päivän mittaan vain yhteen,niin sata muut jää tekemättä.Yritän silti olla stressamatta,ja ajattelen että sitten teen tuon.
    Ihania aikaansannoksia.Peitot ovat ihania.Siitä tulikin mieleeni,että minulla on valkoisia isoäidin neliöitä,viime talvena tehtyjä ja lisää pitäisi tehdä peittoa varten.

    Eikä ollenkaan pitkä postaus.
    Oikein mukavaa keskiviikoa.

    VastaaPoista
  5. Meitä on kyllä moneen junaan. Minä oon sitä tyyppiä jota kauheesti vaivaa keskeneräiset jutut. Elän koko ajan sellasessa "sitku" -vaiheessa; sitku on valmista, sitku on sitä ja tätä. Tiedän että se on tyhmää ja kuluttavaa ja onhan se mitä hölmöintä elämää kun ei ole tyytyväinen nykyhetkeen.. mutta vaikka kuinka koitan opetella siitä pois niin ei meinaa onnistua! Eli ehkä mä olen sit vaan sellanen eikä kannata ees yrittää muuta. =D

    Mutta oot sinä vaan tosi toimelias ja tuottelias!! Ihania juttuja oot tehny taas.

    VastaaPoista
  6. Täällä myös juttuja kesken..mutta mikä skiire tässä vaikka välillä ärsyttääkin kun ne on kesken!:D
    Ihania juttuja oot tehnyt!:)

    VastaaPoista
  7. Hyvä postaus , ei ollenkaan pitkä, vaan mielenkiintoinen! Täällä on myös ompelupöytä täynnä keskeneräisyyksiä ja kankaat levitelty ympäri lattiaa. Mutta se on hallittu keskeneräisyys.

    Mutta taas jotkut muut keskeneräiset asiat minua vaivaa ja ne on saatava pois päiväjärjestyksestä, ennenkuin voi uuden aloittaa.

    Ihania juttuja olet tehnyt!!

    VastaaPoista
  8. Ei minunkaan mielestä liian pitkä , silloin kun on asiaa ja tahtoo sen meidän kanssa jakaa niin onhan se kirjoitettava, vaikka tulisi piiiiiiiitkääkin pitempi postaus. Mulla on vähän samaa vikkaa..asiaan on ja paljon.
    Olen miettinyt vähän samaa noitten keskeneräisten projektien kanssa, mullakin niitä piisaa ja eipä niitä edes kerkeäisi tekemään loppuun, koska on vielä lapsia kotosalla. Pakko myös heitä hoivailla vielä vaikka ovatkin jo 17 v. mutta tarvitsevat kuitenkin vielä ruokaa, puhtaat vaatteet ja jonkun verran kuljetusapua harrastuksiinsa. Entäs sitten kun ollaan miehen kanssa kaksin? onko sitten enempi aikaa saattaa projekteja loppuu, jahah..sen näkee sitten. Tietty sellaiset projektit mitkä ovat mielenkiitoisia ja ns. mukavia tulee tehtyä pikaisesti ja vähemmän mukavat taitavat jäädä keskeneräisiksi helpommin.
    Mukavaa viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
  9. Oivalluksesi on tavattoman hieno! Sen kun voisi sisäistää itsekin, niin takuulla menisi elämässä eteenpäin iloisin mielin.

    Syksy on mielestäni vuoden ihaninta aikaa, ei ollenkaan ahdistavaa. Pimeyttäkin voi torjua kynttilöillä ja kodikkaalla takkatulella.

    Kauniita päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  10. Luin postauksesi todella mielenkiinnolla...
    olet oivaltanut itseäsi rauhoittavan asian...
    olet oppinut tuntemaan itseäsi.
    Itse koetan löytää samaa tasapainoa elämääni ja oppia olemaan itselleni armóllinen, tällä hetkellä hieman vielä hukassa. Huomaan piiskaavani itseä kaikkiin töihin aina vain kovemmion ja kovemmin.... aivan kuin rangaistakseni kun en nyt pysty olemaan töissä on minun tehtävä tuo ja tuo.....
    Jospa hiljalleen oppisin olemaan stressaamatta ja antaa itselleni aikaa....
    olen miettinyt, että onkohan tähän vaikeus juuri siinä kun työelämässä joka maanantai aamu aikataulutti oman viikkonsa ja nyt kun katsoo kalenteriaan ei ole aikataulutusta....
    on kuin olisi hukassa.
    Toivon vain jonain päivänä löytäväni itse saman rauhan ja tasapainon kuin sinä.
    Lämmöllä
    Jaana

    Tulihan pitkä kommentti..:)))

    VastaaPoista
  11. siirisofia: Tuo tarttumisen helppous fiiliksen mukaan onkin tässä niin hienoa. Mukavaa syksyä sinullekin:)
    Millan: Tosi vahva on tuo yleinen ihannemalli tekemiselle on. Sitä tehdä pakerretaan yhtä ja samaa juttua niin kauan, että se on varmasti valmis. Vaikka sitten hammasta purren ja huonosti voiden. Ja siihen liittyy vielä moite siitä, että toisella tavalla tehden tekisi jotenkin huonommin tai ei saisi valmista aikaiseksi. Edellisen postauksen runoon viitaten: me ollaan kaikki erilaisia ja toimitaan parhaiten juuri omalla tavallamme. Se pitäis olla hyväksyttyä! Suututtaa välillä tuo luterilaisen ankara yksisilmäisyys näissä asioissa.
    Hilda: Kiitos kommentistasi. Sehän tässä juuri hauskaa onkin, että kyse ei ole järjestyksen tai hallinnan tunteen puutteesta. Päinvastoin, tunnen hallitsevani monet projektini tosi hyvin ja asiat ja tavarat ovat hyvässä järjestyksessä. Myös koti on siisti ja tavarat paikoillaan. Asiat vain ovat kesken ja niihin on lupa tarttua silloin kun niihin tuntee mielenkiintoa. Suurin muutos on se, ettei keskeneräisyys stressaa vaan inspiroi:)))

    VastaaPoista
  12. JaanaElina: Mua stressasi keskeneräisyydessä varmaan eniten se, että syytin itseäni huonoksi kun en saanut kaikkea valmiiksi heti. Isossa perheessä oli vielä niin paljon pakollista aikaa vievää tekemistä, että omat jutut oli pakko sovittaa minne sai mahtumaan. Kuitenkin innokkaana tekijänä halusi aina kokeilla uutta ja aloittaa uusia juttuja. Syyllisyys oli jatkuvaa ja se söi kamalasti energiaa. Mä olen aina ollut tarkka järjestyksestä, joten kaaosta meillä ei oo ollut varmaan koskaan, mutta oon repinyt "täytymiset" yömyöhällä ja pahoin mielin omasta selkärangastani.
    Heli: Ei kannata luovuttaa! Mä olin ihan samanlainen sitku ja sehän on jatkuva kierre! Kannattaa opetella sietämään keskeneräisyyttä. Eihän luonnossakaan ole selvää päätepistettä asioille, vaan kaikki on jatkuvaa virtaa, esim. vuodenkierto. Paha olo oli mulle viesti siitä, että jokin on pielessä ja asioita, ennenkaikkea omaa suhtautumista asioihin, pitää muuttaa. Kiitos sulle kommentista ja mukavaa syyspäivää:)
    maija maitoparta: Kiitos. Ootko miettiny, mikä siinä keskeneräisyydessä ärsyttää? Mulla se oli tuo aiemmassa vastauksessa mainitsemani itseni syyllistäminen. Eli keskeneräisyys ei ollut ongelma, vaan mun omat tunteet ja ajatusmallit. Mukavaa päivää sulle:)
    Liisa: Kiitos sulle viestistäsi. Mulle hallinnan tunne tulee siitä, etten pelkää asioiden leviävän käsiin, vaan annan niille rauhassa aikaa valmistua.

    VastaaPoista
  13. Tuija: Lasten kanssa on vaikka kuinka paljon pakollisia tekemisiä. Kaiken lisäksi lasten kanssa kannattaa viettää aikaa niiden pakollistenkin kustannuksella. Yhdessä vietetty aika kun kantaa vuosikymmenien jälkeenkin. Tilanne on aivan erilainen kun lapset muuttavat kotoa. Tosin olen sitä mieltä, että jos olisin ymmärtänyt keskeneräisyyden samoin kuin nyt, olisi arjen pyörittäminen ollut lasten kanssakin paljon iloisempaa.
    lumiomena: Kiitos kommentistasi. Aina kannattaa yrittää:)))
    taburetti: Hei Jaana! Kyllä se sieltä löytyy. Muutos ei koskaan ole helppo, mutta sen eteen kannattaa työskennellä:)))

    VastaaPoista
  14. Ei minustakaan ollut ollenkaan pitkä postaus vaan hyvin mielenkiintoinen! Itsellä on ollut myös oivaltava puolitoistavuotiskausi kun jäin kotiin tekemään töitä. Entisessä työpaikassa oli kaikelle tekemiselle seurannat ja mittarit, kyllä joskus ahdisti pahasti se kiire ja paine ja ne seurasi kotiinkin. Nyt olen saanut aikatauluttaa työni omaan tahtiin ja kotonakin on leppoisampaa kun äippä ei oo sressaantunu.
    Kesken eräisiä hommia mullakin lojuu vähän joka huoneessa, keittiön pitkällä tasolla kaksi nypläystyynyä, olkkarissa parit kutimet ja kirjontaa, makkarissa kirja kesken ja välillä ne häiritsee mutten ota stressiä niistäkään, teen mitä millon sattuu huvittamaan ;)
    Kauniita peittoja ja tuunauksia olet tehnyt!
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  15. Mun blogissa on sulle Tunnustus :)

    VastaaPoista
  16. Minäkin olen tottunut elämään kaaoksessa, mutta aina en ole ihan tasapainossa asian kanssa. Keskeneräiset asiat ottavat yleensä pattiin, mutta siedätyshoidon ansiosta olen aika sinut sen kanssa, että asiat ja jutut on sekamelskassa ja hoituu aikanaan. Jos kaikki olisi ihan valmista, mitä ihmettä sitä sitten tekisi!

    VastaaPoista
  17. Hyvä postaus, jonka luin mielenkiinnolla. Eikä ollenkaan liian pitkä:) Oivalluksestasi voisi moni muukin ottaa vaarin. Keskeneräisyyden sietäminen vapauttaa ajatuksia moneen muuhun ja kyllä asioilla on taipumus valmistua ajallaan, jos on tarvis. Itse olen tuolla jossain välimaastossa. Jotkin asiat voivat odottaa; ja joistakin tuskastun, jos ne eivät valmistu.

    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  18. Hyvä oivallus! Ja hieno huomio akaisemmasta aikatauluttamisestasi ja muiden kontroloimisesta. Armollisempi suhtautuminen itseä kohtaan luo myös armollisempaa suhtautumista ja kohtelua toisten tekemisiin/tekemättäjättämisiin.

    Ankaruus ja pakkotahtisuus tappavat luovuuden, uskon. Luovalle ihmiselle on ominaista tehdä monta asiaa kerrallaan - jättää niitä välillä "kypsymään" ja jatkaa taas "sopivalla" ajalla. Ne tulevat kyllä aina valmiiksi. Onnistuneesta työstä tavataan kysyä, kuka tuon on tehnyt, harvemmin kauanko siinä meni. ;)

    VastaaPoista
  19. Irma: Kiitos kommentistasi. Omana pomonaan olossa on hyvät ja huonot puolensa:)
    Sanna-Mari: Laitoit hyvää mieltä kiertoon:) Kiitos!
    Kirjailijatar: Keskeneräiryys rulaa:)))
    A-L: Kiitos kommentistasi. Oli mukava, että pistäydyit blogissani:)
    Rita: Kiitos kommentistasi, siinä on niin tosia asioita!

    VastaaPoista
  20. Hmm..siinä taitaa ärsyttää just se oma saamattomuus!!:D

    VastaaPoista

Hei kaikki kävijät, ilahdun kommenteistanne.
Hello, your comments make me happy.

Welcome,

Seija