Tervetuloa! Welcome! Bienvenue! Benvenuto! Välkommen!

Toivon, että viihdytte!
Hope, that you enjoy!




torstai 16. syyskuuta 2010

Helena Anhavaa ja vanhoja kuvia


Viikkoni on ollut hyvin sisältörikas ja koskettava. Haluan jakaa kanssanne Helena Anhavan runon, joka on seurannut matkassani jo kauan ja muodostunut minulle jonkinlaiseksi elämänohjeeksi. Runo on kokoelmasta Kysy hiljaisuudelta itseäsi, 1974. Runon tunnelmin toivotan teille kaikille elämänmakuista loppuviikkoa.

This week has shown me many happiness and sorrows. I want to share with you one great poem of Helena Anhava. This poem has begome like maxim to me. It´s from the collection Kysy hiljaisuudelta itseäsi, 1974. With atmosphere of this poem I wish you all good weekend.


Naapurin tytöltäkö mallin kysyt,
naapurin tytöllä on oma tausta ja olot.
Sait toiset perintotekijät,
suunnista niiden mukaan,
oma lukunsa on jokainen,
oman biologiansa, psykologiansa, sosiologiansa
kolmiyhteys itsekukin.


Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä,
ihmiskuvausta ei,
ja näytelmässä johon jouduit
saat ihmiskuvasi tehdä yksin,
hyvin, hirveän yksin.
Älä yritä miellyttää muita,
hukut muiden virtaan,
joskus ajastaan jäljessä oleva
voi olla edellä aikaansa.
Pahinta mitä ihminen itselleen teki
on että hän väärensi itsensä.

Aina on oltava niitä joiden päälle saa sylkeä:
punikit, juutalaiset, romanit,
nyt tuli individualistin vuoro.
Ei yksi voi olla niinkuin kaikki,
eivät useimmat kaikistakaan ole
vaikka luulevat olevansa
tullakseen hyväksytyiksi.


Älä mene sukupuolten välisiin sotiin,
ole ihmisen puolella,
rakkauteen kuuluu ystävyys,
ystävyyteen rakkaus,
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan,
ei lapsi, ei mies, ei nainen.
Meille annettiin tunto mielen sormenpäihin,
se on annettava eteenpäin:
ainoa silta toiseen ihmiseen
on virittyminen toisen mukaan.


Kun lapsen saat, katso malli sieltä
missä vaisto vielä on tallella,
katso lintua, kissaa, oravaa.
Ihminen, luonnosta vieraantunut,
puhuu toisin kuin tietää,
hänen on paha olla.
Mutta ihmisen poikasella on ohut iho,
ei höyheniä, ei karvaa,
se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.

Ei elämäntaitoa voi opettaa,
se on opeteltava itse
hitaina hitaina vuosina,
ja kun jotain luulet oppineesi,
vuodet käyvät lentämään.
Kai se on niin tarkoitettu:
juuri kun vieras alkaa viihtyä,
tulee hyvästelyn aika.

Elämä toteutuu meissä,
nainen työssä ja lapsissa,
ei kenenkään tarvitse lähteä
itseään toteuttamaan.
Paljon et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä
jotta luopuminen helpottuisi.

Kysy hiljaisuudelta itseäsi,
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien,
joskus vuosikymmenien perästä.

HELENA ANHAVA 

16 kommenttia:

  1. Hieno runo, hienoja kuvia!
    Mukavaa loppuviikkoo! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana, ihana runo! Jotenkin sellanen mikä just nyt tuli tarpeeseen... Kauniita kuvia myös.

    VastaaPoista
  3. Puhutteleva runo! ja kauniita hirsi-ja patinoituneita puuseiniä kuvissa.

    VastaaPoista
  4. Kaunis runo ja kauniit kuvat, kiitos näistä!

    VastaaPoista
  5. Yksinkertaisesti, aivan ihana...

    Seija, hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  6. Ihana blogi, ja Helena Anhavan runo on kaunis, pidän hänen runoitaan, ja lainailen itsekin niitä ,kun hyvä vastaan tulee ♥
    Kyllä viihdyin :D

    VastaaPoista
  7. Kiitos visiitistäsi blogimaailmaani!
    Oletpa aikaansaava ihminen! Ihania valokuvia!
    Maalaatko kaikki tekstit vapaalla kädellä??

    Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  8. Sanna-Mari: Kiitos:)
    Heli ja Liisa: Kiva, jos kosketti:)
    Mari: Kiitos itsellesi kommentoinnista:)
    Tuija: Kaunis kiitos!
    seijastiina: Kiva kun viihdyit. Tervetuloa uudelleen!
    Pia: Kiitos! Ääriviivat teen kalkkeeraan, sen jälkeen vapaalla kädellä:)

    VastaaPoista
  9. Ihana runo. Ja ihanan levolliset kuvat!
    Mukavaa alkavaa viikkoa!
    -kisu-

    VastaaPoista
  10. Puhuttelevaa tekstiä ja pohtimisen aihetta paljon!!!!

    Hyvää uutta viikkoa ja raikkaita syksyn tuulia :)

    VastaaPoista
  11. Hei! Kommenttisi perusteella tulin kylään!
    Onneksi! Ihana blogi, lähden selailemaan vanhempia juttujasi :)

    VastaaPoista
  12. Kaunis runo.En olekaan aiemmin sitä lukenut.

    Ja kauniita kuvia.Hurmaava lato.

    Mukavaa alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
  13. Kaunis runo ja niin valtavan upeita kuvia!
    Kiitos näistä.

    Hyvää päivän jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  14. kisu: Oikein mukavaa viikkoa sinullekkin.
    -T : Kiitos:)
    Jeppu: Kiva kun tulit kylään, tervetuloa:)
    JaanaElina ja Ulla-Kristiina: Kiitos:)

    VastaaPoista
  15. Hyvin elämänmakuinen runo!:)

    Paula

    VastaaPoista
  16. Ihania tuttuja Anhavan runoja! Tutun runokirjan äärellä näiden runojen vaikutuksesta aivan itkin. Ja ihania myös nuo kuvat!

    Tätä kelasin muutaman vuoden oman elämäntilanteeni vaikutuksesta ja tuo toinen myös hyvin koskettava henkilökohtaisella tasolla. Ovatko sinulle tuttuja?
    1.
    Nämä vuodet,
    jolloin mielisit virkavapaalle elämästä,
    toipumislomalle,
    kivun tavoittamattomiin
    ja ilon.
    Tämä ikä,
    jota nuoremmat, jopa naiset






    tuhahdellen vähättelevät
    kuin eivät itse siihen joutuisikaan,
    tähän mielialojen napakiikkuun,
    jolloin kiehahdat arvaamatta kuin maito,
    loiskahdat yli laitojesi
    ja ryömit hitaasti korresta kiinni pitäen
    ettet suistuisi masennukseen.

    Ja tämäkin,
    ikänsä itseään seulonut,
    joka kuvitteli tuntevansa joka sopukan
    vaan kuinkas kävi:
    jokin ammoin kapseloitunut panos
    jonka ei sallittu ajallaan räjähtää,
    lähti liikkeelle,
    osui mielen myrskykeskukseen
    ja taas on kuvakulma muuttunut,
    maisema erinnäköinen.
    Näinä vuosina uskallus on langan varassa
    ja turvana hämähäkinverkko.

    Se on kuin suuren saranan kääntyminen,
    ruosteisen, kirskahtavan,
    miltei paikoiltaan nyrjähtävän,
    tämä ihmisen viimeinen puperteetti,
    käynti vanhuuden porstuaan.
    Se on sitä että soittajan on tultava soittimensa
    veroiseksi,
    hitaan osan käännyttävä finaaliksi.



    Jos joku sanoo sinulle:
    sudet piirittävät majaani,
    ja vastaat:
    kuvittelua, vainohulluutta,
    suljet häneltä oven.
    Sanot: se mahtaa tuntua kauhealta,
    ja hän ilahtuu, lahjan saanut

    Tila on sallittava,
    tilaa liikkua vaikka susien kokemisessa,
    syynsä siihen täytyy olla,
    ei mikään tyhjästä synny.
    Tunnetta ei voi komentaa,
    raskautettua mieltä nopeasti muuttaa,
    se kääntyy hitaasti kuin laiva.



    Helena Anhava

    VastaaPoista

Hei kaikki kävijät, ilahdun kommenteistanne.
Hello, your comments make me happy.

Welcome,

Seija